Suru. Tunsin hänet viisi vuotta. Kolme viimeistä vuotta pidettiin yhteyttä jatkuvasti. Kokoajan. Viimeinen vuosi ja nähtiin vähintään kolmesti viikossa. Soiteltiin. Pussailtiin. Itkettiin. Lohdutettiin toisia. Oltiin parhaita kavereita. Ystäviä. Joskus enemmänkin. Naurettiin niin paljon et oli vatsalihakset kipeenä. Naurettiin ittemme kesäkuntoon.

Viimeinen ilta. Niin paha mieli etten varmaan pysty edes kirjoittamaan tästä. Noh, yritetään. Viimeinen ilta siis. Tulin sun luokse. Halusit viettää rauhallisen illan et ei siis rellestetä niinku yleensä. Juotiin siinä sitten olutta ja katsottiin telkkarista leffaa. Välillä kuunneltiin biisejä. Se yks biisi, se vitun yks biisi ja sä murruit. Itkit. Kukaan ei oo nähny sun itkevän ennen. Itkit ja sanoit ettet enää jaksais elää. Et ollu es humalassa. Luvattiin kuitenki toisillemme et vaikka vittuillessaan jäädään tänne. Ilta jatku ja välillä itkettiin ja sit taas naurettiin. Ja ajettiin vielä taksilla puoli kilometriä ku ei jaksettu kävellä :) Sitten..kello alko oleen jo aamua. Halusin lähtä kotiin jo. Sä kysyit et tuunko sun luokse yöksi. En lähteny kun seuraavana päivänä piti hoitaa virastoasioita. Annoit mulle pusun ja meijän tiet eros.

Menit kotiis ja tapoit ittes. Meidän piti mennä naimisiin.

Heräsin kotoa neljän tunnin yöunien jälkeen. Jokin ei ollut kohdillaan. Luulin sitä ensin erittäin sairaaksi vitsiksi. Tahdoin vain herätä siitä pahasta unesta ja kaiken piti olla kunnossa.

Syyllisyys. Joka ikinen päivä mietin et oisitko tehnyt sitä jos oisin vain tullut sun viereen nukkumaan. Ehkä kaikki ois hyvin ja se ois ollut vaan pahaa unta. Mulla on niin ikävä sua rakas. Mut jotenki oot kokoajan paikalla. Kaikki mitä mä teen ja nään ja kuulen ja kaikki, kaikesta tulee mieleen sä.

En tiedä miten tästä menis eteenpäin. Aika on pysähtynyt. En edes tiedä enää mitä mä tunnen. Kaikki tunteet, vihat, surut, ilot ja kaikki on yhtä tunnemössöä. Yritin hukuttaa itseni viinaan mut sekään ei auttanu. Yritän olla selvinpäin mut sekään ei auta. Yritän puhua asiasta mut sekään ei auta. Yritän kirjoittaa. Mulla ei ole ketään kenelle puhua. Kun sä lähdit niin kaikki meni palasiks. Kaikki yhteiset kaverit hajos. Meillä kaikilla on niin ikävä. Toivottavasti pääsit parempaan paikkaan ja LUPAAN vetää sua päähän kun nähdään. :)