Mitä helvettiä? Tajusin just että oon ajanu melkeen kaikki ihanat ihmiset mun elämästä pois. Otin lääkettä. Oon ottanu jo ehkä liikaa mutta kun ahdistaa niin paljon.

Tajusin myös etten voi päästä koulua läpi enää. En mitenkään ehdi enää. Oon ottanu liikaa omaa lomaa. Tosi tyhmä olo. Miks ihmeessä mun pitää aina kusta kaikki asiat. Sekin ihastus mistä viimeksi kirjoitin meni pois. Sanoi vaan ettei se halua. Ja sitä edellinen oli poistanu mut sen elämästä. Senki huomasin tänään.

Nyt alan jo miettimään et mitä ihmettä mä teen täällä. Miksen saa mitään aikaiseksi? Miksen vaan vois olla normaali. Ja saada aikaan normaaleja suhteita. Ja normaaleja asioita. Ja kaikkea. Mitä ihmettä on tapahtunut? Yhtäkkiä huomasin että kaikki on ohi!

Mitä helvettiä mä voin vielä tehdä? Oon joskus sanonut ääneenki etten aio lähtä täältä ennenku kaikki asiat on nurin. Kouluasiat on nurin. Ihmissuhdeasiat on huonosti. Terveys on huono. Sukulaisten kanssa ei mene hyvin. Paitsi äidin kanssa ehkä. Ei ole työtä, ei rahaa, ei opiskelupaikkaa, kohta menee luottotiedot, kohta ei ole varmaan asuntoakaan. Ei kavereita, ei edes säätöjä, ei mitään. Mitä mulla enää on? Elämänhalua? Voiko haluta elää enää jos ei ole mitään mitä varten elää. Vai pitäisikö elää päivä kerrallaan paremman tulevaisuuden toivossa? Ja tehdä asioille jotain. Mutta kun mä en tiedä enää mitä mä voin tehdä. Olen syvemmällä ku ikinä.

Tahdon pois.

On mulla sentään jotain. Rauhottavia.

Nyt meni toinenkin ystävä. Paras niistä. Se haluaa vaan mun lääkkeet. Toinen haluaa että otan sille pikavippiä. Minkälaisia ystäviä ne sellaiset on. Ei mulla vissiin ole mitään täällä enää. Huomenna tapahtuu!

Toinenkin asia mistä mun piti mainita. Kuukautiset on 2 kk myöhässä. Oireita on. Testi näytti negatiivista mutta se oli kaikista halvin mahdollinen testi niin sehän voi olla väärässä.

Olisi ainakin syy elää. Paitsi että en muistaisi kuka sen isä olisi. Kauheaa.