Tänään kamppailen valintojen välillä. Ja vaihtoehtojen. Tekisinkö ruokaa vai kävisinkö alkossa? Enemmän ehkä kallistun ruuantekemiseen.

Nielaise laastari, juo desinfiointiainetta ja korjaa särkynyt sydän. Syö paketti jäätelöä. Söinki eilen litran suklaanougatjätskiä. Huh. Vai pitäisikö juoda viinapullo ja hukuttaa murheet?

Olen melko varma että pääsen sinne ohjaavaan koulutukseen minne olenki hakenut. Pääsisinpä ni voisin heittää ton lukion jo roskiksee. 3 vuotta hukkaan. Roskikseen. Valinnat-poista-oletko varma että haluat poistaa näin ison tiedoston-kyllä.

Ompas sekavaa tekstiä taas vaihteeksi. No ainakaan en pode enää niin huonoa omaatuntoa siitä etten tänäänkään mennyt kouluun. Enkä ole koko syksynä mennyt. Tunnustinpa! Noniin, edes jotain mitä saan aikaan. Yksi tunnustus. Huh. Mitähän muuta tunnustaisin.. Olen juonut pidemmän aikaa jo. Joka toinen päivä vähintään. 2 kuukaudessa about 20 selvää päivää. Ja nekin olin rapulassa. Minne tämä elämä taas menee. Voi helvetin syksy taas. Miten tästä selviää hengissä?

Toleranssit kasvaa kokoajan. Niin alkoholinki ku suhteitten kans. Kuinka paljon tätä paskaa pitää niellä ennenku räjähtää? Ja lääketoleranssitki. Jouduin vaihtamaan propraalit jo 40mg. Taino oikeastaan minulla ei ollut vaihtoehtoja. Mutta aina on jotain vaihtoehtoja.

Ykkösmies. Ikävöin sinua ja säälin sinua. En tahdo sinua takaisin elämääni. Se ei olisi järkevää.

Päädyin hyvään ratkaisuun. Ostan ruokaa ja lonkkua.