löysin jotain hienoa. vietin aikaa ykkösmieheni kanssa. aloimme tappelemaan. lähdin kotiin. minulla on kämppis. sain sen eilen. on kivaa kun en ole yksin kotona. mutta ahdistaa kun en voi rauhassa meluta keskellä yötä enää. nukun vain joka toinen yö. kummallista.

jotenkin mieleni ajautui muistelemaan osastoa neljä. laulava tyttö, hiljaapuhuva poika, hiljaisuus. raivokohtaukset keskellä yötä. lääkkeiden jakamiset. aamu- ja iltalääkkeet. aamulla, ennen lääkkeittä kaikki olivat vielä hyväntuulisia, ihmismäisiä. päivällä meno muuttui sumuiseksi. kummaa. joskus toivon, että olisin jäänyt pidemmäksi aikaa sinne.

mitä mieltä jumala ois? yritän olla selvinpäin. vaikka en edes yritä. mitä muutakaan tekemistä keksisin. kummallista miten paljon alkoholi vaikuttaa elämääni. miten paljon käytän siihen rahaa ja aikaa. liikaa. olen palautunut taas siihen tilaan missä olin vuosi sitten. ei lääkkeitä enää. huomasin kyllä että lääkkeiden poisjättö oli virhe. myöhäistä nyt. tuhlaan rahani mielummin siihen toiseen. paha olo helpottuu hetkeksi.

outoa. heti kun aloin viettämään aikaa ykkösmieheni kanssa nii kaikki muut alkoivat kiinnostua minusta. heti olisi vientiä. olen ylpeä itsestäni. nro 2 kävi kylässä emmekä edes pussaillut. mutta toisaalta, eksyin yksi päivä kaupunkiin ja vahingossa ajauduin erään numeroimattoman miehen kotiin ja tein tyhmyyksiä. kummallista. johtuukohan se kesästä ettei voi hillitä itseään?

siitä hienosta löydöksestäni vielä. minulle tuntematon ihminen, jolla on 1.sama musiikkimaku, 2.samanniminen poikaystävä/minulla ykkösmies, 3.sama sairaus, 4.sama osaston numero, 5.samanlainen kaikki. niin ja samanlainen alkoholijuttu. olen lievästi järkyttynyt. mietin vielä yön yli seuraavaa siirtoani.