Tein tyhmästi. Häpeän. Vaikka sainkin asian korjattua mutta silti! Tälläkertaa sitoudun hoitooni. Oikeasti! Olen päivälomalla. Neljäksi takaisin osastolle. Niin pääsin muuten siis avolle. Ellen jo maininnut asiaa. Päh. Ja illalla menot vaan paranee ku alkaa lääkkeitten jako. Ensin kuudelta, sitten kahdeksalta ja loput kymmeneltä. Ihana uni. Vaikka olenkin nukkunut melko huonosti. Ja nähnyt painajaisia. Mutta jos se on vaan sitä että minulla kestää tottua uuteen osastoon.

Niin ja on mulla lisääkin uutisia. Sain vaihtoehtoja. Mulla on joko kakssuuntanen tai sitte joku epävakaa persoonallisuus tai sitte molemmat! Tai ei mitään. Viimenen on aika huono vaihtoehto. Mun mielestä mulla ei ole edes persoonaa. Olen vain tyhjää täynnä. Ja seroqueleita. Hahah!

Niin ja mies nro 4. Oli kans osastolla. Ja hän sanoi minulle että välittää minusta. Ja rakastaa minua. Ja ikävöi minua. Ja haluaa minut. Ja hän kysyi minulta että haluanko minä olla hänen. Sanoin että haluan. Mutten tarkoittanut sitä. Panikoin. En ole vieläkään korjannut asiaa vaikka hän kutsuu minua tyttöystäväkseen. Pitäisi varmaan. Mutta en usko että hän oli tosissaan ja sitten jos menen sanomaan jotain niin hän pitää minua ihan tyhmänä. En tiedä, pitää miettiä vielä tätä.

Niin muuten. En ole raskaana. Kai mun elimistö on myös ihan sekaisin kun ei niitä menkkoja kuulu. Ihan hyvä näinki. Ei niistä oo muuta ku harmia.

Mitähän sitä keksis tänään. Neljä tuntia aikaa. Välillä tuntuu siltä ettei tätä kestä. Tätä elämää. Mutta toisaalta taas sitten yritän ajatella että oon nyt hoidossa ja mun pitää sitoutuu siihen. Koska ei mulla oo mitään menetettävää! Eihän? Ei! Sama olla osastolla jos mä vaikka parantuisinki. Tai löytäsin sitä elämänhalua. Puhuin eilen omahoitajan kans ja se meinas että mulla voi olla jotai traumoja lapsuudesta. Varmasti onki. Tai siis eihän mulla ikinä oo helppoo ollu. Kaikki koulukiusaamiset jne. Nyt pitää vaan pysähtyä hetkeks. Ja unohtaa kaikki raha-asiat ja kouluasiat ja keskittyy itseen. Ja parantumiseen. Toipumiseen.

Taas joku ihme läheisyyspula. Nirvana - Nirvana -levy oijoi! Vois ladata mp3:seen. Niin joo, torstaina on hoitopalaveri ja sinne tulee ihan sikana porukkaa! 2 omahoitajaa, päihdetyöntekijä, mielenterveystoimistosta joku ja joku lääkäriki ja ehkä äiti. HUH! Kylläpä jännittää. Toivottavasti ne saa mut kuntoon! Tai siis mä saan itteni. Tai jotain.

Taidampa pitää tämän päivityksen edes jonkinverran positiivisena enkä ala jauhamaan pimeitä ajatuksiani syvemmin nyt.

Viimeinen lause, kysymys, miksi mä?