Sisältää rankkoja kohtia. Osastokirjeeni ovat vain silloisia ajatuksiani. Nyt olen paljon paremmalla mielellä ja saanut oikean lääkityksen.

Osastohoidossa

Päivä 1

Hellurei ja hellät tunteet! Nyt ehkä jo kaduttaa että tulin tänne. Höh. Osastolla siis. Kohta voisi pyytää jotain lääkettä.

Päivä 3

Eilen sanottiin että viikko ainakin vielä. Miten niiden ihanasta, hyvin käyttäytyvästä, reippaasta ja kauniista lukiolaistytöstä tuliki "hullu". En ehkä ajattele olevani hullu mutta en mä pärjää yksinkään. Enkä tiedä osaako mua kukaan auttaa. Toivottavasti osaa. Mä HALUAN parantua, olla normaali ja tasapainoinen. Ehkä en vaan osaa käsitellä vastoinkäymisiä. Hautaan kaiken pahan aina jonnekkin syvälle roskis-lokeroon. Ja sitten ne asiat tulee 1000-kertaisina kerralla. Itsemurhana. Hyvä paha lopputulos. Mitä mulla on enää jäljellä täällä?

Välillä..oikeastaan koko ajan en halua enää olla täällä maailmassa. Itsemurha on kylmä ja julma teko mun "lähimmäisiä" kohtaan. Mutta entä kun mä olen luonteeltani kylmä, kova ja katkera(kin ehkä)?

Pelkään. Että mitä nyt tapahtuu. Haluan haluta elää. Tämä osasto on vain välitila eikä ne mua tänne ikuisesti ota. Mikä on seuraava apu? Jos mä lähden kotiin täältä niin sama rumba jatkuu vaan. Yritän uudestaan ja vanhempiani lainaten "mä joku päivä vielä onnistun siinä".

Kaipaan rakkautta, tarkoitusta, kaavaa tähän kaaokseen. Tarvin jotain säännöllistä. Siksi ehkä mulla on ollut parempi olla täällä osastolla kun kaikki on niin säännöllistä. No ymmärrän sen että elämä ei ikinä tuu oleen säännöllistä/samanlaista ja siis elämä ei oo helppoa. Tarvin apua selviytyyn arjen ongelmista/vastoinkäymisistä.

Mitä mulla on jäljellä? Pari kaveria, äiti ja sisko. Ja mun jatkuvat ajatukset siitä kuinka paljon parempi mulla ois jos mua ei ois. Muillakin ois parempi. Läheisten ei tarvitsis enää pelätä että millon mä onnistun vahingoittaan itseeni tarpeeksi. Yhteiskunnan ei tarvis enää huolehtia. Verovaroja ei tuhlattas enää minuun. Joku toinen saisi mun lääkäriajat ym opiskelupaikan ja kaiken.

Päivä 4

Oon nukkunu ihan tosi huonosti yöt. Eilen oli rankka päivä. En ole vieläkään löytänyt elämänhaluani. Hetkessä mun maailma on hajalla, hukkaan itseni, 40 yötä radalla, harhaudun trendikuppiloihin, vaurauden varjoihin, ihastun luonnottomiin vartaloihin, saavuttamattomiin arvoihin....... Kylmä kausi, kaunis pinta kasvaa sisäänpäin, luottokortit vaihdetaan sieluun päittäin...kävelen eteenpäin mutten ikinä tiiä mihin. -julmahenriä vaihteeksi

 

Päivä 5

Yritän olla helppo tapaus, enkä halua vaivata ketään täällä. En halua vinkua lääkettä ahdistukseeni koska haluan olla huomaamaton. Näkymätön. Ajatukset on samat vieläki. Jos meen kotia niin tapan itseni. En pelkää kuolemaa. En jaksa olla hankala täällä. Oon niin kauan ku tarve vaatii ja sitten pääsen kodin kautta jonnekkin parempaan. Tiedän että muutos pitäis lähteä minusta. Mun pitäis löytää elämänhalua jostain. Mutta mistä helvetistä? Myydäänkö elämänhalua? Mitä se tarkoittaa? Ai että on jotain minkä vuoksi ei halua kuolla? Ai että mun pitäis joka ikinen päivä luvata itselleni etten kuole tänään? Ei oikeen toimi koska oon mestari rikkomaan lupauksia. Olenko vain luonteeltani tällainen vai onko tämä sairaus? Koska jos olen luonteeltani tämä, niin peli on jo menetetty.

Päivä 6

Eräs läheiseni sanoi pahasti minulle. Ne sanat satuttivat aivan helvetisti. Voi jumalauta. En edes osaa kirjoittaa tätä olotilaa. Kaikki sai mut jo uskomaan että kaikki välittää. Jotenki kaikki nollaantui taas. En vittu luota enään ikinä keneenkään! IKINÄ! Iloisuus ja positiivisuus on vaan harhaa, KUSETUSTA! Valehtelua. Faktoja on se että kaikki mihin mä kosken särkyy ja kaikki yritykset taistella täällä elämässä leviää käsiin! Mun pää on täynnä rikkinäisiä ajatuksia. En tiedä mitä tarkoittaa SANAT välittäminen, rakkaus tai huolenpito. Pelkkiä vitun SANOJA!

Päivä 7

Tulin maan päälle niin valkoisena,
puhtaana hymy viattomilla kasvoilla.
Avoimena, luottavaisena,
tietämättömänä, tyhmänä.
Ne poltti sen siivet, otti siltä sen kaiken pois.
Alusta asti, hakkas matalaksi
sit se sama lapsi, onki paha lapsi.

Mikä sillä on kun se on tollane? Pitäiskö se laittaa laitokseen?
Joo! Me autetaan sitä!

No kuka vittu teitä auttaa?
Pahaa on kai tehty edellisessä elämässä.
huumeet huolena, huumeet kuolema.
Päihteet vaientaa vastaväitteet, mä oon niin likane.

Tää on meille likaisille, se on sun päässä
Pese itses puhtaaksi, sillä se on sun päässäs
(Julma-Henri - Likaisille)

Päivä 8

Painajaisia. Suunnittelin omat hautajaiseni.

Päivä 9

Moneskohan päivä edes on. Menee päivät sekaisin täällä. Tänään ois pitäny olla lääkäri mut ei. Ne testaa mua. Siistiä. Leviää pää kohta tänne! Antasivat edes jonkin diaknoosin saatana. No sain ainakin ulkoiluluvan. JUST. Pitääkö täsä alkaa räyhään et pääsee lääkärille? Jos en oo ollu jo hullu ku tulin tänne ni nyt ainaki alkaa olla. Ei kestä! Antas edes masennuslääkkeitä niin saisi euforiat päälle, sekin ois parempi entä tää vitun ahdistus! Ei jaksa enää kauaa. Ei jaksa enää tsempata. Onko pakko yrittää ja yrittää olla joku ilonen ku EN OLE!

Päivä 11

Vasta tänään muistin sen päivän kun jouduin sairaalaan. Kammottavaa. Tulin kirjoituksista kotiin helvetin kiihtyneenä. 15:15 katsoin kokeen oikeat vastaukset netistä ja huomasin et kaikki oli mennyt väärin. No lohdutukseks otin pikavippiä ja pelasin uhkapelejä (pikavipin ottamisen muistin vasta tänään, yli viikon päästä tapahtuneesta) ja hävisin kaiken. Aika hämärästi muistan seuraavat tapahtumat. Yritin syödä jotain leipää mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Kiroilin todella paljon ja olin niin kiihtyneessä tilassa etten ikinä ole ollut. Niin kiihtyneenä että muistinikin meni vaikka olin selvinpäin. Muistan huudattaneeni musiikkia niin isolla kuin vain stereoistani lähti. Siis todella isolla. Kaverini kertoi, että olin ollut "aivan raivona" hänen tykönään. Matkasta kaverille en muista juuri mitään. Kotona kyllä napsin rauhottavia jonkin verran. Mutta siis tosi pelottavaa on se et kaikki tapahtumat on jotenki niin hämärässä! Oliko se psykoosi?

Päivä 20

Olen päivälomalla! Ja sain diaknoosin. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ja sain lääkityksen. Ja olen suljetulla osastolla jonottamassa avolle. Toivottavasti pääsen pian sinne. Nyt muihin hommiin :)