asiat helpottuu kun niihin ottaa etäisyyttä. tuun toisteleen tuota useamman kerran nyt. ehkä. aika valita oikeat ihmiset ympärille ja heittää huonot pois. en halua jäädä roikkumaan mistään kohdasta kiinni menneisyyteen koska tulevaisuus on edessäpäin. eli pitää ottaa etäisyyttä. niin on helpointa polttaa siltoja. olla kylmä ja tunteeton niin kaikki tunteet kuolee. siis muiden. ei mulla ole tunteita muita ihmisiä kohtaan. ainakaan sellaisia tunteita. ei mua vois vähempää kiinnostaa jotku perässä inisijät jotka koittaa jarruttaa sua ja lepertelee samaa vanhaa paskaa niinku aina ennenki. (okei mulla on joku vaihe taas - musiikinkuunteluryhmäs lähin kesken pois ja sanoin ettei tuommosta rakkauslepertelypaskaa jaksa kuunnella)

vanhoihin kaveripiireihin ei oteta mun ikäsiä uusia tuttavuuksia mukaan. ei vain oteta. ja mä haluan solmia järkeviä suhteita muiden kans. se on tärkeetä tulevaisuuden kannalta (miks mulla juoksee päässä joku bisnes). järkevä ajattelu kunniaan! ois pitäny kirjottaa alkukirjaimet isolla oisin vakuuttavampi. kenelle mä tätä kirjotan, itselleni, itselle pitää olla vakuuttava just ja opettele ne vitun pilkkusäännöt.

Polttaa siltoja. Hieno vertaus. Mennä sillan yli ja sitten polttaa se niin ettei pääse takaisin. Eikä sua voi seurata kukaan. Voittajafiilis. Voiski polttaa jotain. Muutaku tupakkaa. Jonku lehtikasan. Roskia. Tai talon tai auton (no ei!). Tyhmä radiokanava soittaa samoja biisejä aamusta iltaan.

Luulis olevan helppoo tuo etäisyyden ottaminen. Ei vaan sanois enää mitää. Numeroimaton mies, ystävä, kaveri ja lopulta tuttu. Kiitti vaan avusta mut ei kiitos en taho sitä enää. Ja mitenmä voisin tuntee jotain kun oon tunteeton. Onko sitä niin saatanan vaikeeta ymmärtää. Oon sen sanonu jo ääneenki mut et vaan tajua. Oot vissiin tyhmä tai jotain. Ja analysoit kaikkia asioita ihan liikaa ja kerrot juttuja mitä mä en haluu kuulla. Siis hyi. Aika ottaa siis etäisyyttä. Toistoa. (It's time to face the truth, I will never be with you)

Inhoon hakee postia. Tulee pelkkiä laskuja. Ja laskupino lähentelee jo quinnes-world-recordsia. Pitäs vissiin myydä persettä et sais maksettuu noi. Turha soitella perään! En oo kotona!
Sais tulla tv-lupatarkastaja jo. Sais viedä ton töllöttimen vittuun täältä. Hajos seki sitte. Iski melkee liekkii ku halusin vaa kattoo leffaa. Ihanaa vastustusta näin joulun alla. Antaa tulla vaan lisää lisää! Ja helvetin kela ei voi käsitellä mun sairaspvärahahakemusta näköjään ikinä nii en vissiin osta joululahjoja kellekkään. Ei ole rahaa edes vessapaperiin. Mut on mulla vessapaperia. Vielä. En mä haluu jauhaa mistään vessapaperista. Mun ajatukset on paljon paljon syvempiä.

Ikävöin nelosta. En tiedä miksi. Se ei ole järkevää. Mut ehkä siksi koska kirjoitin hänestä viimeksi. Niistä ihanista hetkistä. Euforiasta. Hän on melkein psykoottinen mutta jotenkin valloittava. Ja hän ei unohda kertoa sinulle kuinka kaunis olet. Ja hän tulee mukaasi vaikka suihkuun jos sinua pelottaa. Jos näet jotain sellaista mitä ei oikeasti ole. Hyvää nukkumisseuraa. Vedetään iltaserot naamariin ja sit nukkumaan. Ja nukutaan pitkään. Aamulla syödään suklaamuroja ilman maitoa. Todistin edellämainitussa että minulla on tunteita. Ne vain ovat jossain syvällä. Tarvitsen vissiin jonkun jolla on yhtä vahva lääkitys kuin minulla, sellainen ihminen saa minut tuntemaan edes jotain. Niinkuin nelonen. Vaikka hän ei ole pitänyt yhteyttä. Mutta tiedän että kun hän ottaa yhteyttä, hän kertoo minulle kuinka paljon on ikävöinyt minua jne. Tiedän että hän sanoo saman kaikille muillekkin naisillensa mutta en tuomitse häntä siitä. Itse olen tehnyt paljon pahempia asioita. Niin pahoja etten voi käsitellä niitä - ikinä. En halua. Hautaan ne syvälle jonnekkin ja kymmenenvuoden päästä ne tulevat sitten esille jos tahtovat. Se on sen ajan murhe sitten.

Tulipas paljon asiaa. Asiallista asiaa. Tunneasiaa. Minulla on tunteita. En ole tunteeton niinkuin sanoin. Taisin huijata. Minulla on hassu olo. Ja taas se helvetin duranduran biisi. Nyt kyllä vaihdan radioasemaa.