Päivä 40

Mokasin taas. Edellisessä mainitsin et osaan hallita mun juomista. No en osannut. Taas takapakkia. Yö sairaalassa ja takaisin osastolle. Tälläviikolla saan antabuksen. Sinne loppuu mun juominen. Itse halusin tämän. Se kuulemma kertoo siitä että oon motivoitunu hoitoon ja paranemiseen. Ahdistaa. Tänään pystyin jo kuuntelemaan musiikkia.

Päivä 41

Sain tänään ensimmäisen antabuksen. Tästä lähtee nollalinja! Ja parempi näin. Kauhesti lääkkeitä nyt. Tuntuu et oon ihan täynnä jotain myrkkyjä. No jospa ne auttais. Paitsi lamictalis kestää joku 6vkoa et saadaan nostettua täyteen tehoon. Kamalan kauan. Mutta jooo motivaatio 10/10!

Päivä 42

Suussa maistuu joltain ihme kalalta kokoajan, hyi! Ja kahvi maistuu aivan järkyttävältä. Lääkäri sano et johtuu antabuksesta ja katsotaan viikonlopun aikana jos se annos puolitettais. Mitenvain. Kotiudunkohan mä ikinä täältä? Pakkohan mun on. Ei tänne voi ikuisesti jäädä. Ei muutkaan jää. Kaikki parantuu - ainaki jollain tapaa. Mä vaan oon jumittunu paikoilleen. Aika kuluu mut mä en vaan pääse eteenpäin. Ja kokoajan mokailen jotain ja meen vaan taaksepäin. Pitäisi alkaa hyväksymään itseni sellaisena ku oon. Mutta kun mä en voi hyväksyä niitä pahoja tekoja mitä oon tehny. Ehkä ne liitty sairauteen mut en haluu takertua siihen aina. Että sori ku tein näin mut kun mä oon sairas -joo ei. Mun pitäis lopettaa itseni rankaiseminen. Ja hyväksyä. Ja antaa anteeksi itselleni. Katkeruuden täytyy loppua. Vähän kuin röökin lopettaminen - helppo puhua mut vaikee lopettaa.

Alkoi ahdistaan ja listasin juttuja mitä oon jo joutunut kokemaan 19 ikävuoteen mennessä. Paitsi että en kerro niitä tässä. Joku saattais tunnistaa mut. Yhyyy. Mut järkyttävän paljon epämiellyttäviä asioita. Ahdistaa jo joidenkin juttujen ajattelu. Ja yritän saada ne mielikuvat pois päästä. Unohtaa ja antaa anteeksi. Vaikeaa se ainaki on.

Päivä 43

Olen yölomalla kotona! Jippiiii! siitä on 43 päivää kun viimeksi olen nukkunut omassa sängyssä. Outoa. Kävin ostaa hirveän kasan herkkuja. Siistiä tehä kaikkee kotihommia. No osastolla ei ookkaan tarvinnu tehä ruokaa eikä siivota eikä juuri mitään. Vitsi et oli rankka viikonloppu. Ja rankka maanantai. Otettiin 8 putkee verta ja sydänfilmit ym kaikki ja nii en oo raskaana! Nii jooo viikonloppuna myönsin olevani alkoholisti. Mitähän helvettiä.. No näillä mennään taas. Siirsin tupakoinnin lopettamista taas. En voi kaikkea kerralla lopettaa. Jos nyt tuon juomisen lopettais kokonaan ensin. Niin ja mää aloitin kirjoitusprojektin! Ensin kokosin kaikki aiheet kasaan ja nyt sitten puran otsikoiden alle tuntemukseni. Oon saanu jo melkoisen paljon kirjoitettua lapsuudesta, osastoista, huumeista ja alkoholiongelmasta. Ja kirjoittelen vain silloin kun tulee inspiraatiota niin ei mene sellaiseksi väkisillä-kirjoitetuksi mössöksi. Taidampa ehkä julkaista jotain mmmm pitää miettiä vielä.