en tajua. olen itkenyt kolme päivää. välillä tietysti olen nukkunut ja syönyt ja taas itkenyt, käynyt tupakalla ja itkenyt. olen aivan järkyttävän väsynyt. henkisesti ja fyysisesti. ei minulla ole mitään hätänä, mitään järkyttävää ei ole tapahtunut. en vain jaksa oikeasti tällaista tahtia että joka arkipäivä pitää olla menossa. en pysty, en jaksa oikeasti. tuntuu että palaa ihan loppuun. pää on kipeä kokoajan. ajatukset on muuttunut pahempaan. olen ajatellut kuolemista jopa. vaikka ne ajatukset ovat olleet pitkään pois mielestä niin nyt ne ovat tulleet takaisin. onneksi ne on vain ajatuksen tasolla..onneksi. muuten tekisin jotain typerää taas. huomenna onneks terapia niin pääsen sanomaan ajatukseni. selittää kuinka väsynyt olen. ja ihan typerää kun läheiseni eivät millään tajua että olen masentunut, en laiska! kämppäkin näyttää taas pommin jäljeltä. en jaksa edes tyhjentää tiskikonetta ja siksi likaiset astiat valtaavat tiskipöydän. tänään kyllä siivoan, jonkinverran edes. huh. kirjoittaminenkin tuntuu raskaalta. tahdon nukahtaa.