Ainiin mä hukkasin uudenvuoden reissulla lapaset, hupparin ja t-paidan yhteen paikkaan ja toiseen paikkaan jäi t-paita ja villasukat! Mä oon mestari hukkaamaan asioita! Paitsi ne lapaset ja huppari on kyllä tallessa siis kaverilla. Villasukkiani en taida nähdä enää ikinä. Yhyy!

Ehkä yksi parhaista tuoksuista kun aukaisee kahvipaketin. Ja se kahvikin maistuu paremmalta. Aah. Huomasin tässänäin muuten että minulla menee aivan järkyttäviä määriä kahvia ja tupakkaa. Kahvipaketti riittää korkeintaan viikoksi! Ja tupakkaa menee neljässä päivässä yksi toppa. Kamalaa en ikinä ennen ole polttanut näin paljoa.

Tein vähän ruokaremonttia. Heitin roskiin kaikki makaronit, riisit, pastat, nuudelit ym leivät ja sellaiset. Ja niiden tilalle ostin tonnikalaa, kanaa, hedelmiä, porkkanoita, pilttiä, vihanneksia ja aaah kaikkea sellaista. Jotenkin alkoi ahdistaa kun tulee aina niin ähky olo jos syö leipää ja semmoista. No vaihtelu virkistää ainakin ellei tästä tule sitten elämänmuutos! Ja niitä muutoksiahan mä tarvin.

Mä pelkään että musta tulee tylsä kun mulla menee paremmin. Tai siis ketä oikeasti kiinnostaa lukea jotain onnellisuuspaskaa kokoajan? No ei kyllä mitään minua-masentaa-kokoajan-paskaakaan jaksa. Mutta ei kyllä keskitietäkään. Apua mitä tässä sitten kirjoittaa kun ei voi lokeroida itseään mihinkään. No jos kirjoitan vain samaa-paskaa niinkuin aina ennenkin. Paitsi mun projektia pitää aloittaa. Inspiraatiota on. Jonkinverran.

Mutta. Kauhean usein käytän mutta-sanaa. En halua enää. Kirjoittaminen yleensäkkin. Tarinaa pitää värittää. Kuinka pitkälle uskallan värittää? En halua kirjoittaa että olipa ihanan kaunis sininen taivas kun kävelin kapealla pimeällä tiellä jossa oli mustia pieniä kiviä ja kultaiset tähdet säihkyivät vasten pimeää taivasta. Kauheaa tuossahan pitää oikeasti miettiä että mikä oli taivas ja oliko tie sininen? Minä ainakin menisin sekaisin. Joo, kaikki saavat kirjoittaa juuri niinkuin he haluavat eikä todellakaan ole tiettyä kirjoitustapaa jota kaikkien pitäisi noudattaa. Saisinkohan minä kirjoittaa ilman pilkkuja. Inhoan pilkkuja.

Selittämätön naurukohtaus! Mikä mua vaivaa! Olen ihan liian iloinen. Tai siis en ehkä iloinen_iloinen mutta mua naurattaa ainakin! Niin ja olen opetellut uuden tavan miten selviytyä bussissa/kaupassa/kaupungilla. Jos tuntuu siltä että kaikki katsoo sua, niin ne katsoo sua siks kun sä oot hyvännäköinen! Alkaa hymyilyttää ja itsevarmuus kasvaa. Jännä homma. Jotenkin tuostakin ongelmasta pääsee ohi. Ei tuo tietenkään aina voi toimia niinkuin jos on vaikka todella huono päivä, hiukset huonosti, naama huonosti, vaatteet huonosti, pää kipeä, masentaa ja ahdistaa paljon. Sitten aika huono idea. Mutta siihen suosittelen ratkaisuksi pipoa! Ostakaa hieno pipo ja peittävä sellainen. Talvella sitä voi pitää ja kukaan ei huomaa sua sieltä pipon alta. Hahah! Taas naurattaa omat tyhmät jutut.

En mä halua keksiä ratkaisuja mihinkään. Mä haluan pohdiskella ongelmia mielummin. Ja antaa ratkaisun jäädä sivuseikaksi. Sillätapaa mä haluan kirjoittaa.